torstai 15. helmikuuta 2018

Iitu Petra Andrejeffin valmennuksessa Viitaniemessä

Iitu pääsi osallistumaan Petra Andrejeffin kouluvalmennukseen Viitaniemen ratsutilalla. Iitulla enemmän esteitä hyppinyt Vilja halusi osallistua vanhan valmentajansa ohjaukseen kun siihen kerrankin mahdollisuus tuli. Oudolle tallille matkustaminen oli Iitulle taas mitä parhainta kokemusta! Iitu oli ensimmäistä kertaa ikinä pressumaneesissa, mutta suhtautui todella lungisti maneesiin eikä ihmetellyt yhtään. Iitu oli kuin kotonaan maneesissa pujotellessaan vieraiden hevosten seassa.



Valmennuksessa otettiin alussa kevyttä ravia ympyrällä ja haettiin takajalkoja alle hidastamalla ravin tahtia yhdessä kohdassa ympyrää. Mielestäni tuo oli erinomainen harjoitus Iitulle. Ympyröiden jälkeen hevosia taivuteltiin pitkän uran sisäpuolelle vaihtaen taivutuksen suuntaa puolivälissä, ensi taivutettiin avotaivutuksen tyyppisesti sisälle ja puolivärissä uraa asetus vaihtoi ulos. Iitu kokosi hienosti itseään tässä tehtävässä. Laukkatehtävä olikin jännittävä, kun siinä ravattiin ympyrällä, otettiin kolme askelta käyntiä ja laukannosto käynnistä. Iitu teki todella teräviä ja lennokkaita nostoja vasempaan kierrokseen, joka on se Iitulle vaikeampi kierros. Tosin oikeaan kierrokseen ei jostain syystä tällä kertaa meinannut millään onnistua, vaikka Iitulla on aina ollut laukassa enemmän voimaa oikeaan kierrokseen. Uskon, että huomenna tuleva hieroja auttaa varmasti näihin toispuoleisuuksiin.




Kun olimme lähdössä ja katselin vielä maneesiin kun Iitu kulki uralla muiden hevosten seassa, tulin ajatelleeksi, että Iitu olisi oikeasti kuin syntynyt tuntiponiksi. Kaikki käy ja Iitu on rauhallinen ja mennä puksuttaa eteenpäin tasaiseen tahtiin eikä turhia hötkyile. Mikä tuuri, että tulin ostaneeksi kolmevuotiaan Iitun! Siinä on sellainen oikein tyypillinen monipuolinen vuonohevonen, jonka kanssa voi harrastaa mitä tahansa! :) Nyt täytyy jatkaa reissuja ja kokemusten hakemista vieraista paikoista. Ajattelinkin päivitellä vähän Iitun kisakalenteria tänne bloginkin puolelle.


sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Pakkasenergia purkautuu hölmöilemällä

Viikko sitten sunnuntaina oli kaunis ja aurinkoinen pakkaspäivä. Mentiin silloin Blendan ja Simon kanssa maastoilemaan. Simon ratsastaja, Saima oli ollut sairaana, joten tarkoituksena oli mennä rauhallinen maasto ja rämpiä metsässä korkeassa hangessa. Hevoset oli toista mieltä.. Alkumatkasta vielä nauratti, mutta sitten hymy jo hyytyi kun Simo otti eräässä ylämäessä sellaisen pukkisarjan, että sai ensimmäistä kertaa Saimankin heitettyä selästä. Saimalla jäi ikävästi pikkurilli ohjaan kiinni ja se vääntyi pudotessa, mutta ei onneksi murtunut. Muita vammoja ei tullut, mutta veikkaan, että ylpeys koki kolauksen. Simohan seista möllötti vieressä ikäänkuin ihmetellen, että "Ai etkö sää pysynytkään kyydissä?" Simolla tuntui olevan hurjan hauskaa, mutta Saima nousi urheasti takaisin selkään ja matka jatkui.

Simo osaa näyttää niin kiltiltä ja viattomalta, mutta totuus on toinen..

Jos Simo käytti pakkasenergiaa pukitteluun niin Blendahan meni ihan täysiä. Iso varsamaha ei paljon hidastanut vauhtia kun mamma paineli täyttä kiitolaukkaa pidätteistä välittämättä. Itsellä meni maasto lähinnä matkustellessa ja välillä toivoin, että kunhan ei nyt kaatuisi kun Blenda kaahasi alamäet, mutkat ja kehnotkin pohjat. Ajateltiin, että ehkä saavat energiaa purettua hangessa. Hanki oli nimittäin mahaan asti ja Blenda oikein ui eteenpäin syvässä hangessa. Hanki hidasti matkaa toviksi, mutta kun päästiin metsätielle sama ralli ja rodeo jatkui. Blendalla loppui välillä kunto kesken, jolloin hidasti itse kävelläkseen ja Simo porskutti edellä. Kun otettiin Simoa kiinni niin sitähän ei voinut tehdä mitään maltillista vauhtia vaan täyttä neliä perään. Vaikka mentiin melkoista vauhtia pitkiäkin suoria, ei vauhti vaan tuntunut hiipuvan ja Simo se jatkoi pukkisarjojaan, mutta ei onneksi saanut enää matkustajaa kyydistä. Saimapa laittoi Simon oikein kunnolla töihin kun eräässä laukkamäessa Blendan kunto loppui puoliväliin ja alkoi jo himmailemaan niin Simo meinasi, että hän himmaa kanssa, mutta joutuikin laukkaamaan mäen päälle asti ja siitäkin vielä reippaasti eteenpäin maksuksi hölmöilyistään.

Tämäkin mamma pinkoo tuhatta ja sataa möhömahassaan

Vaikka välillä hirvitti niin olihan keli ihan älyttömän kaunis auringon paistaessa lumisessa metsässä. Ei parempi olisi voinut olla! Hetkittäinen kauhukin vaihtui helpotukseen ja riemuun. Onpahan vaan aivan mahtava vapauden tunne laukata niin lujaa kun jaloista lähtee ja tuuli vaan suhisee korvissa. Minulla oli päässä GoPro kypäräkamera ja videollakin kuuluu hauska ulina tuulessa.



tiistai 6. helmikuuta 2018

Iitun kehitystä

Iitulla kävi pitkästä aikaa ratsuttaja viime lauantaina. Viimeksi Iitun selässä on käyty kesällä kouluttamismielessä. Pitkästä välistä huolimatta Iitu on silti kehittynyt mukavasti tässä välissä.

Itsepäistä Iitua ei ensin olisi oikein huvittanut ja punki vastaan vasemmalle, mutta lopulta antoi periksi ja työskentely oli Iitullekin paljon helpompaa. Iitu on aika hidas laukannostoissa. Reagoi viiveellä pohkeeseen. Jää ihmettelemään kun pitäisi jo mennä. Samalla huomattiin, että Iitun oikea takajalka on heikompi, eikä oikein jaksa työntää laukkaa. Laukannostoissa jää taakse, kun pitäisi olla Iitun alla. Oikea kierros onnistuu laukassa huomattavasti paremmin kuin vasen. Vasemmassa kierroksessa Iitu ei jaksa. Ensi viikolla tulee hieroja hieromaan Simoa niin samalla hieroo myös Iitun. Veikkaan, että Iitullakin saattaa olla selkä ja peppu melko jumissa. Iitulla on käytetty Simon satulaa, joka on mielestäni pitkähkö, joten minulla on suunnitelmissa tilata 16,5" satula testaukseen.


Tässä pätkä viime lauantailta ratsutuksesta pellolla:




Iitulla on treenattu tämä talvi hangessa, jossa jalkakin nousee korkealle. Nyt kun aurattiin pellolle tasainen alue ratsutusta varten, ei Iitua huvittanutkaan nostella takajalkojaan. Tilasin Iitulle myös kantapainot takajalkoihin ja ajattelin testata, että onko niillä vaikutusta tasaisella.

Aloin pari viikkoa sitten syöttämään Iitulle Kentucke Lite E rehua, jonka piti "virkistää lötkö hevonen". Noh varsinaista virkistystä ei ole vielä ratsastuksessa huomannut, mutta tarhassa Iitu on oikein virkeä ja mikä parasta, ei hengaile enää heinälaatikolla. Rehu tuo juuri sen verran energiaa, että jaksaa temmeltää ja touhuta muutakin kuin mutustaa heinää. Olen ilokseni huomannut, että Iitu on alkanut kyljiltä laihtua, vaikka mahaa vielä roikkuukin. Hyvää vauhtia mennään siis kevättä kohti jo nyt myös lihavuuskunnon suhteen :) Sama pätee myös omiin treeneihin, tarvitsee energiaa, jotta jaksaa. Jos jättää aterioita väliin tai on nälässä, ei ole energiaa treenatakaan, eikä treeni maistu saati kulje. Nyt Iitunkaan ei tarvitse mupeltaa älyttömiä määriä heiniä enää jaksaakseen.



Lisäksi tänään kävi ihan mahtava juttu! Iitu oppi nostamaan laukan käynnistä! Voi juku olen iloinen! Torstaina Iitu harjoittelee uudestaan ja katsotaan, hoksasiko viimein oikeasti noston.

torstai 1. helmikuuta 2018

Blendan varsamasukuvia - tiineyttä jäljellä 110 vuorokautta

Blendan tiineys on edennyt oikein mukavasti. Nyt on 8. tiineyskuukausi menossa. Vielä on jäljellä yksi virusaborttirokote maaliskuulla. Ruokinnan suhteen en ole tehnyt muutoksia, muuta kuin lisännyt E-vitamiinia.  Blenda saa tällä hetkellä 1dl St. Hippolyt Kräuter-Mineralien,  1dl proguttia, 1 dl mashia, 0,5 dl hamppua, 1 rkl ruusunmarjarouhetta, 1-2 mittaa Racing e-vitamiiniliuosta. Keskustelin eläinlääkärin kanssa, joka oli samaa mieltä siitä, että vuonohevonen ei alkuperäisrotuna tarvitse valkuaislisää, lihoo vaan turhaan siitä. Toki jos tilanne vähän siltä näyttää, voi ruokaan lisätä hieman soijaa tai muuta valkuaisrehua.

Otettiin Blendasta viime viikonloppuna pellolla tiineyskuvia. Ilokseni huomasin, että ruokinta taitaa olla aika hyvin tasapainossa, sillä kaikilla hevosilla loistaa markkapallerot turkissa. Blendan maha tuntuu vaan kasvavan ja kasvavan erityisesti alaspäin. Mahtaakohan hipoa jo maata toukokuulla..

Blendalla on Iitun näyttelysuitset päässä



Tiineydestä huolimatta Blenda on ollut oikein energinen ja sähäkkä. Tiineyden alussa Blenda oli tyynen rauhallinen, mutta loppupuoliskolla on alkanut sähläämään ja on kovin malttamaton. Virtaa on huimasti ja maastolenkeilläkin Blenda pinkoo hurjaa kyytiä. Pohkeita en ole antanut Blendalle enää, vaan pyytänyt äänellä ja Blenda on aikalailla itse määrittänyt askellajin. Satulakin tekee jo tiukkaa kun maha työntää sitä eteen. Simon leveimmät satulat on myös olleet Blendalla muutamaan otteeseen selässä.



Päärynämahat(t)

lauantai 27. tammikuuta 2018

Kesä-Simo vs. talvi-Simo

Olen jo aiemminkin aihetta puinut, mutta lienee aika taas avata sanainen arkku Simosta. Simo on ollut oikea lurjus viimeaikoina kun on sinkoillut ja viskonut ratsastajia selästä säännöllisesti. Simo on tehnyt tuota aina (tai ainakin silloin teki jo sitä kun ostin sen). Jo koeratsastuksessakin pukitti minut kahdesti alas selästä. Ennen kuin kukaan pelästyy, että hevonen on vakavasti sairas niin osa on opittua tapaa. Simo on saanut varomattomat ratsastajat viskattua selästä alas ja työt on loppuneet siihen, jolloin Simoa on tahattomasti palkittu ratsastajan selästä heittämisestä. Tästä syystä Simon ratsastuskoulu-urakin tyssäsi lyhyeen kun kaveri pukitteli viskoen tuntilaisia selästään.

Uskoisitko, että tämä viattomalta näyttävä kaveri osaa olla oikea pirulainen välillä?


Simoa on hierottu, jolloin selästä on löytynyt selkeästi jumeja. Vasta kraniosakraalihoito osoitti tarkemmin, että kipupiste on enemmänkin oikeassa takajalassa, mikä aiheuttaa selän lihaksiston epätasapuolisuutta kun Simo yrittää vinoudella kaiketi poistaa painetta takajaloista. Simolla onkin tästä syystä sykyisin käyty klinikalla piikittämässä molemmat takajalat, joka on tuonut helpotusta. Varsinaista nivelrikkoa Simolla ei ole todettu, mutta olihan jaloissa kulumaa ja oikeassa vuohisessa irtopala.



Uskon, että nykyiseen käytökseen vaikutti pitkähkö sairasloma syksyllä ensin takajalkojen piikityksestä ja sitten vasemman etujalan ohentunut antura. Tuolloin Simo seisoskeli reilu kuukauden päivät tarhassa, lyhyitä kävelylenkkejä lukuunottamatta. Simo kääntyi vuoden vaihteessa jo 19 vuotiaaksi, joten vanhalle hevoselle olisi liikunta tärkeää, että pysyy vetreänä. Syksyyn asti Simoa liikutettiin lähes päivittäin, toisinaan oli yksi vapaapäivä viikossa. Sairasloman jälkeen palattiin hiljalleen aiempaan liikutusrytmiin. Simoa pitää liikuttaa oikeastaan joka päivä, jotta ei kerää pöllöenergiaa ja ylipäätään pysyy vetreänä.



Olen ottanut muutama vuosi sitten ostamani back on trackin selänlämmittimen takaisin käyttöön. Koko aikaa sitä ei voi pitää päällä, koska hevoset asustaa pihatossa, mutta laitan sen Simolle muutama tunti ennen liikutusta loimen kanssa päälle. Ainakin luulen, että tuo on auttanut siihen, että Simo ei ole niin jumissa, eikä Simo ole käyttäytynyt ihan niin "tuhmasti" kuin mitä tuossa joulukuun aikana. Jumien avaus pukki tulee aina ensimmäisellä laukkapätkällä, mutta muutoin on mennyt viimeaikoina ihan kivasti. Simo on vaan ollut jokseenkin kuumuva ja on tosissaan joutunut pitelemään maastoissa. Simo on vapaalla heinällä muiden kanssa, mutta ruuaksi saa vain kivennäisen MSM+ ruusunmarjan. Tarvittessa kurkumaa ja pirunkouraa. Olen pyrkinyt liikuttamaan Simoakin monipuolisesti: viikkoon sisältyy useampi ajolenkki ja mäkisissä metsissä rämpimistä. Kevyinä päivinä käydään vain tiellä köpöttelemässä. Simo on onneksi lähdössä innoissaan töihin, joskus jopa niinkin innoissaan lähdössä pihasta, että hyvä kun ehdin hyppäämään kärryjen kyytiin.

Ei auta kuin soitella hierojalle, josko pääsisi vähän avaamaan paikkoja.Suosituksia Tampereen seudulla liikkuvista hevoshierojista otetaan vastaan! Sellainen joka on tottunut hieromaan paksun talviturkin ja rasvakerroksen läpi.


sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Kisakausi avattu! Ensimmäiset kouluratsastuskilpailut Iitun kanssa

Lisäksi oli muuten ensimmäiset omat julkiset kouluratsastuskilpailut ikinä (Jos ei tallikisoja Simolla lasketa..) En ole koskaan ollut innostunut kisaamisesta. Lähinnä jo ajatuskin on puistattanut ja laittanut mahan sekaisin. Iitulla jo kolme vuotta ratsastamassa käynyt Senna sai minut ylipuhuttua. Kun nyt kisapaikalle lähdettiin, niin miksi ei sitten saman tien menisi kahta luokkaa. Itse olin ihan varma, että unohdan jännitykseltäni radan kesken kaiken, kuten kävi torstaina kun kävimme aamuvarhaisella läheisellä maneesilla harjoittelemassa.

Kuva: Anu Silmu

Kuva: Anu Silmu

Lastattiin Iitu naapurilta lainattuun traileriin ja suunnattiin kohti kisapaikkaa. Autossa huomasin, että olo on ihmeen tyyni, vaikka olin jännittänyt koko viikon kisoja. Tavoitteena oli päästä rata hyväksytysti läpi eli ylipäätään muistaa rata. Luokkiin oli yllättävän paljon osallistujia. Itse kisasin luokan He C Tutustumisluokan kouluohjelma (Rata A) 2003/2009 ja Senna menin minun jälkeeni Iitulla He B FEI Lasten esiohjelma A 2015 Avoin kaikille. Ei ollut ehkä mikään fiksuin idea valita ensimmäiseksi startiksi pitkän radan ohjelmaa. Iitulla on se ongelma, että se tylsistyy helposti ja ohjelmassa pitää olla paljon erilaisia tehtäviä, jotta Iitun mielenkiinto pysyy yllä ja Iitu hereillä.

Iitu skarppina trailerissa

Verkkamaneesilla Iitu oli oikein energinen ja tarjoili hienoa liikettä. Laukka oli reipasta ja Iitua sai kerrankin ihan kunnolla pidättää. Kisamaneesin päädyssä oli pieni tila, jossa odottaa vuoroa ja yritin siinä pitää Iitun vielä hereillä ennen radalle menoa tekemällä ravissa voltteja ja pysähdyksiä. Energinen Iitu suuntasi radalle ja heti kun päästiin kouluaitojen sisälle, kaikki energia kuoli. Iitua ei huvittanutkaan enää. Iitu ei säikkynyt tai kytännyt mitään kun kierrettiin jännät kohdat läpi. (sivussa oleva ovi ja kottikärryt, tuomarin paikka..)

Kuva: Anu Silmu

Kuva: Anu Silmu

Kuva: Anu Silmu

Kuva: Anu Silmu

Kuva: Anu Silmu

Kuva: Anu Silmu

Kuva: Anu Silmu

Raviosuudet radalla meni ihan hyvin, vaikka itsestä tuntui, että Iitu ei liiku mihinkään. Töitä sai tehdä kyllä ihan ravissakin. Pysähdys meni ihan nappiin (mikä onkin Iitun bravuuri) ja käynnissä joutui ratsastaamaan reippaasti vuoropohkeilla eteen, että liikkui. Mutta sitten ne laukat. Oikea nousi oikeassa kohtaa muutaman nopean raviaskeleen kautta, mutta sain silti patistaa jatkuvasti eteenpäin ja keskilaukka oli ihan onneton. Vasen ei sitten noussutkaan, kuin vasta kiitoravin kautta kulmasta ja Iitu rikkoi laukan kolme tai neljä kertaa raville. Olin itse niin puhki, että en jaksanut pyytää sitä kunnolla, mistä johtui nuo rikotkin. (videolla kuului kunnon huohotus ja läähätys kun puserran eteenpäin.. kannuksistakaan ei mitään iloa paksunahkaisen Iitun kanssa). Lopputervehdys meni hyvin. Saatiin Iitun kanssa prosentteja 59,348% Ravista ja pysähdyksestä saatiin 7 ja 6,5, mutta vasemmasta laukasta paperiin tuli 4 ja 2. Paperissa luki, että vältä voimakkaita apuja, mikä huvitti itseäni kun edes hirmuisella paukutuksella ei vaan etene.

Kuva: Anu Silmu

Kuva: Anu Silmu

Kuva: Anu Silmu

Kuva: Anu Silmu

Kuva: Anu Silmu

Kuva: Anu Silmu

Kuva: Anu Silmu

Kuva: Anu Silmu


Kuva: Anu Silmu

Kuva: Anu Silmu

Kuva: Anu Silmu

Kuva: Anu Silmu

Kuva: Anu Silmu

Iitu sai hetken ensimmäisen luokan jälkeen huilailla ja käveli parkkipaikalla. Verkkamaneesissa sujui taas hyvin ja energisesti ja Iitu esitti upeaa, pyöreää laukkaa. Taas kun Iitu siirtyi kisamaneesiin, meni kaikki motivaatio ja itse eteenpäin liikkuvasta tuli eteeenpäin puserrettava.. Silti Iitu teki hienon radan Helpossa B.ssä! Ohjelma ei ollut niin pitkäveteinen ja yksitoikkoinen kuin HeC ja Senna sai Iitun kulkemaan upeasti pyöreänä lähes koko radan läpi. Ravi oli oikein upeaa, josta tulikin taas seiskat paperiin. Iitun lopulliset prosentit HeB:stä oli 63,654%, eli hieno ensimmäinen kisasuoritus! Lisäksi tuomarilta kehut sujuvasta yhteistyöstä. Ei ne kesäkuun mestikset olekaan enää niin kaukainen haave. Pari starttia B.stä vielä ennen kuin aloitetaan A:n luokat ja täytyy pyytää Iitulle ratsuttajaa työstämään laukan nostoja ja muutenkin vasenta laukkaa.






Kisoista jäi oikein hyvä ja onnistunut fiilis. Iitu reppanakin jaksoi kaksi rataa ja odottelun niiden välissä. Jäin miettimään, että olisko kuitenkin ollut energisempi kun olisi mennyt vain yhden radan.. Noh ehkä jatkossa tehdään niin. Motivaatio työstää Iitun kanssa on nyt korkealla! :) Kuntoa löytyy jo ja sitten pitäisi tiputtaa muutama kymmenen kiloa painoa talvikarvan lisäksi.




Väliajalla on hyvä torkahtaa

torstai 11. tammikuuta 2018

Vuoden 2018 tavoitteet

Vuoden alussa on viimeistään hyvä laatia suunnitelmia tulevan vuoden varalle. Tämä vuosi alkoikin iloisesti kun sain kutsun mukaan Playsson.net:n bloggaajatiimiin. "Kiireisen uranaisen" arjessa ei järin usein pääse päivittelemään kuulumisia, mutta pyrin kirjoittelemaan ainakin kerran viikkoon tai kahteen. Instagramin puolelle tuleekin laitettua lähes päivittäin kuulumisia, koska se on helppoa ja nopeaa. Ajattelin listata tämän vuoden suunnitelmia jokaiselle hevoselle erikseen aloittaen pisimmästä suunnitelmasta, eli Iitun tulevasta vuodesta.

IITU

Iitulla käydään alkuvuodesta muutamissa sopivissa koulukisoissa hakemassa hieman kokemusta. Alkuun mennään Helppoa C:tä ja Helppoa B:ta. Keväämmällä tulee ottaa muutama startti myös Helposta A:sta, jotta nähtäisiin vähän, millaisilla prosenteilla ne sujuu ja onko asiaa kesäkuun Vuonohevosten mestaruusluokkaan. Lisäksi keväällä täytyy aloittaa estetreenit ja käydä lähistöllä parit kisat, jotta ei ihan kylmiltään tarvitse Axxel Brusabyyn lähteä.





Kesäkuulla lähdetään mestiksiin, se on varmaa. Tuolloin myös kantakirjataan Iitu norjalaisen tuomarin arvostelun alla. Mikä loistava mahdollisuus kantakirjata Iitu nyt oikean emämaan asiantunijan arvosanoin! (Sama tuomari oli myös Teivon rotunäyttelyssä vuonna 2015, jolloin Iitu 4v arvosteltiin II. palkinnolla.) Iitu on jo selvä kakkonen, koska ei varsinaisesti ole mikään rakennekukkanen, mutta tärkeää onkin saada kantakirjattua mahdollisen tulevaisuuden astutuksen kannalta. Meillä kaikilla Iitun tiimiläisillä (minä + 3 muuta) tulee olemaan tekemistä saada Iitu lihaksikkaaseen ja hoikkaan kuntoon kesäkuuhun mennessä. Juuri tänään katselin Iitua tarhassa paksun karva- ja rasvakerroksen alla maha pömpöllä ja mietin, että siinä tulee olemaan työtä..




BLENDA
Blendalla on tavoitteena synnyttää onnistuneesti terve varsa ja kasvattaa varsaa kunnon kansalaiseksi. Blenda on jo puolittaisella mammalomalla, kun liikkuu juuri sen verran, että peruskunto pysyy yllä. Maha on jo niin järkyttävä, että alkaa tehdä tiukkaa keksiä sopiva satula..



SIMO
Simo on se pääasiallinen puksutin niin maastossa kuin harrastemielessä ilman sen kummempia tavoitteita kuin painon pudottaminen ja kunnossa pysyminen. Iitu saa keskittyä kisaamispuoleen ja tavoitteelliseen treenaamiseen. Simo mukavaan ja monipuoliseen humputteluun. Simo on ollut oikea lurjus kyllä viime aikoina ja taidan tietää sille jo syynkin. Kirjoittelenpa tuosta sitten erikseen hieman pidemmin.