sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Lunta ja hankitreeniä

Tampereen seudulla tuprutti torstaina oikein tosissaan lunta. Seurasin lumentuloa malttamattomana koko päivän, odottaen koska pääsen lopettamaan työt ja kuvaamaan hevosia hangessa. Lunta on yleensä tarjolla niin harmillisen vähän, että tilaisuudet on hyödynnettävä heti ja räpsittävä potentiaaliset joulukuvat kun on vähänkin jouluisen näköstä. Sääli, että hevoset ei olleen kovin jouluisen näköisiä.. Olivat aivan märkiä ja likaisia (ja lihavia). Syksyisin ei tule muutenkaan otettua kuvia kun tähän aikaan hevoset ovat turpeimmillaan ja pihalla vallitsee ainainen harmaus. 



Kuvaamisesta ei tullut oikein mitään, kun lunta tuprutti siihen malliin, että kohde eli kuvattavat hevoset jäivät vähän epäselväksi. Jotenkin onnistuin ikuistamaan myös lähes pelkkiä takamuksia.. Oletin, että kun hevoset pääsevät pitkästä aikaa laitumeen rallittamaan, olisi tiedossa vauhtia ja ehkä vähän vaarallisia tilanteita. Vielä mitä.. Muutama askel ja turvat katosivat hankeen hevosten kulkiessa imuroiden eteenpäin. Simo oli lähinnä ainoa, joka innostui kunnolla spurttailemaan ja pukittamaan. Itse tarvoin pellolla polveen asti ulottuvassa hangessa yrittäen pysyä hevosten perässä, huh!


Simo puksuttaa läpi tuulen ja tuiskeen


Blenda mutristaa

Iitu imuroi

Blenda lumipyryssä



Luovutin kuvauksen suhteen melko ajoissa ja heitin Iitulle ratsastuskamat niskaan ja mentiin pellolle rämpimään. Iitu sai ihan tosissaan nostella pieniä kinttujaan ja ravissakin sai oikein hakea omaa istuntaa kun jalat nousivat tavallista korkeammalle. Mutta se hankilaukka oli kaikkein parasta! Isoja loikkia rauhassa eteenpäin. Muutama kerta mentiin pelto päästä päähän ennen kuin Iitu väsähti ja mentiin metsään kävelemään.

Saisko ruokaa?

Iitu haaveilee


Perjantaina käytiin Simon ja Blendan kanssa metsässä rämpimässä. Menin pitkästä aikaa Simolla. Kaveri oli lievästi sanottuna energinen. Puksutin puksutti hirmuista vauhtia eteenpäin läpi korkean hangen ja normaalisti reipas Blenda jäi jälkeen. Peurakin lähti vierestä metsäreissulla ja mentiin tuoreita hirven jälkiä pitkin, mutta sitä ei nähty onneksi vaikka Simo taisi hirven haistaakin, koska paineli hirmuista vauhtia umpimettässäkin.. Oletin, että Simo väsyisi nopeasti, koska sitä ei ole vielä paljon liikutettu. Selästäkin on tipahtaneet lihakset niin, että ranka näkyy. Simo ei tuolla reissulla väsynyt, vaikkakin hikosi ja puuskutti, mutta painoi kun pikajuna ja sai tosissaan pidättää. Blenda -reppanalla taitaa jo vauvamasu painaa, kun oli ihan poikki metsässä rämpimisestä. Simon taktiikka oli lähinnä jyrätä läpi hangen ja muiden mahdollisten esteiden kun Blenda nosteli jalkojaan korkealle. Kovin tyytyväiseltä Simo vaikutti lenkin jäljiltä. Loman myötä Simo on ollut innoissaan lähdössä töihin joka kerta, eikä edes jumittele pihatiellä, vaikka joutuukin yksin lenkille.

Simo reippaana (leikkasin muuten harjan tänään siiliksi)

Uupunut Blenda -reppana

Tänään oli tarkoitus mennä kouluvalkkuun läheiselle kentälle, mutta sain aamulla tallinpitäjältä viestiä, että kenttä on kelvottomassa kunnossa eikä sinne pääse. Mentiin siis pellolla koulutreenit. Itse osallistuin Iitulla. Alkuun ravattiin kevyttä ravia ympyrällä. Iitu menee nykyään melkoisessa paketissa (lyhyessä muodossa), joten nyt yritettiin saada Iitu taipumaan ja venymään eteen alas ravissa. Hangessa on muutenkin raskasta ravata ja jos on kovin lyhyessä muodossa, ei oikein tahdo Iitun kunto riittää. Ravissa tehtiin tempon vaihteluja niin, että kerättiin vähän takajalkoja alle ympyrän vastakkaisilla sivuilla muutaman askeleen ajan ja sitten jatkettiin reippaasti eteenpäin. Iitu meni ihan mukavasti vaikka huomasi, että alkoi väsähtämään, jolloin joutui vähän enemmän pyytämään eteenpäin. Otettiin Iitun kanssa myös laukat molempiin kierroksiin ja hyvin nousi. Oikea tosin paremmin kuin vasen, mutta laukka pyöri hienosti ja rauhallisesti eteenpäin. Olen todella tyytyväinen Iituun. Iitu vaan menee ja tekee sen, mitä pyydetään. Kunhan muistaa pitää itsensä kasassa, menee Iitukin paketissa ilman sen kummempia ylimääräisiä sähläyksiä.

Iitun jälkeen otin vielä Simon pellolle ja Simo oli täysi pommi.. Piti tehdä samantapaisia juttuja ravissa, mutta jo käynnissä Simo oli oikein tiukkaan pakattu jousi, joka oli valmiina sinkoamaan milloin tahansa. Keskityin menemään isoja ympyröitä, taivuttelemaan Simoa ja saamaan yksinkertaisesti kuulolle, missä menikin tovi. Ajattelin ottaa puoli ympyrää ravia ja puolet käyntiä, mutta ensimmäisestä ravin nostosta sai Simo jonkin sortin sinkoilukohtauksen ja hyppi tasajalkaa jonkin aikaa, mutta sain pideltyä käsissä. Seuraavalla kierroksella kun menin vain käyntiä viskasi Simo päätään ja häntäänsä samassa kohtaa ja perä keveni hieman, joten totesin, että ei tästä tule mitään kun tyyppi ei kuuntele yhtään ja on kokoajan sinkoamassa johonkin suuntaan. Mentiin vähän pohkeenväistöä kumpaankin suuntaan, pysähdyttiin, peruuteltiin ja mentiin isoja ympyröitä. Jo se, että sain Simon pysymään käynnissä ja kuuntelemaan oli jo saavutus. Oli kyllä taas yksi tahtojen taisto tuo tämän päivän ratsastus. Ei auta kuin alkaa liikuttamaan jo kunnolla. Simo on ollut töissä nyt reilun viikon päivät. Ontuminen lakkasi kun vuolusta oli kulunut kolmatta viikkoa ja Simolla oli ollut päivästä toiseen tossu pohjallisen kanssa tarhassa. Viimein pääsee liikuttamaan kunnolla ja saadaan peruskunto palautettua. :)

Loppuun vielä pätkä hankilaukkaa Iitulla:



sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Mystinen ontuma

Juuri kun Simo alkoi olla kuntoutunut klinikkareissusta ja oli tarkoitus aloittaa muutakin kuin käyntityöskentelyä, alkoi Simo ontua pahasti vasenta etustaan. Oltiin lähdössä viime sunnuntaina maastoon ja matka pihasta sujui normaalisti. Käynti oli hitaanpuoleista, mutta Simo kuitenkin eteni eteenpäin omasta tahdostaan. Tultiin ensimmäiseen loivaan alamäkeen noin puolen kilometrin päästä kotipihasta, kun Simo pysähtyi kuin seinään, eikä suostunut liikkumaan. Simo juurtui täysin paikalleen ja sain ihan tosissaan pyytää, että liikahti. Kun sain Simon liikkeelle ontui Simo vasenta etujalkaa pahasti, eikä pystynyt lainkaan varaamaan painoa sille. Ei muuta kuin äkkiä alas selästä ja tutkimaan jalkaa. Pintapuolinen tarkastelu osoitti, että jalka ei ollut kipeä, mutta kavio oli.

Simo -reppana jäi yksin kipeän kavionsa kanssa kun tytöt lähtivät valmennukseen.


Aloin taluttamaan Simoa kotipihaan ja teki oikein pahaa katsoa kun Simo konkkasi kolmella jalalla ja välillä pysähtyi pitelemään vasenta etujalkaa ilmassa. Kotimatka kesti pitkään ja piti sisällään paljon pysähdyksiä. Sain kuin sainkin Simon talliin ja siellä otin bootsin pois jalasta ja tutkin kavion. Kavio ei ollut lämmin, eikä mikään viitannut kaviokuumeeseen. Kengittäjä oli juuri toissapäivänä käynyt vuolemassa kaviot, eikä niistä ollut löytänyt paisetta. Kaviot tosin oli vuoltu todella lyheksi johtuen vanhasta irtoseinämästä, josta on yritetty päästä eroon. Simon vuoluväli on kesällä ollut vain 4 viikkoa. Nyt siirryttiinkin taas talvikaudeksi 8 viikkoon kun kasvu on hitaanpaa. 

Päättelin, että Simolla on kavion pohja ohentunut, niin paljon, että arkoo sitä. Kivet ja muut tuntuivat bootsinkin pohjan läpi varmasti ikävältä. Annoin ensihätään klinikkareissulta jäänyttä metacamia Simolle ja laitoin paksupohjaisen bootsin ylimääräisellä pohjallisella tarhaan. Eläinlääkäri oli sopivasti tulossa parin päivän päästä raspaamaan ja rokottmaan hevoset.

Eläinlääkäri teki pienen ontumatutkimuksen pihatiellä ja ontuma oli selvä. Eläinlääkäri myös tunnusteli jalat ja paineli pihdeillä kavionpohjan. Mikään ei viitannut paiseeseen, joten omat päätelmäni osuivat oikeaan. Simo sai viikon sairasloman, jolloin Simo seisoskelee tossu jalassa tarhassa ja saa Metacamia. 

Juuri kun olisin päässyt liikuttamaan Simoa tuli takapakkia :(

Kaiken lisäksi Blenda kipeytyi taas rokotuksesta. Kaulaan nousi iso ja kipeä patti ja Blenda on kulkenut muutaman päivän kyyryssä kaula pitkällä tarhassa. Sama juttu oli keväällä. Täytyy seuraava vuosittainen rokotus pyytää ryntäisiin josko vähentäisi kipuilua. Blenda on ollut kyllä surkea näky sadetakki päällä laahustaessaan pää alhaalla tarhassa. Ruoka maistuu onneksi. Simo ja Iitu eivät saaneet rokotuksesta minkäänlaista reaktiota. Jännä kuinka toiset on herkempiä.

Nyt minulla on siis vain yksi hevonen käyttökunnossa tällä viikolla. Iitukin sai kolmen päivän vapaan, joten saas nähdä paljonko on huomenna virtaa..


lauantai 7. lokakuuta 2017

Vuoden ensimmäinen kouluvalmennus Iitulla

Noniin, tulipa osallistuttua ensimmäistä kertaa tänä vuonna Iitulla kouluvalmennukseen. (kyllä, syyskuun viimeinen päivä..) Olen oikeastaan 99% osallistunut valmennuksiin Simolla. Samalla tulin ajatelleeksi, että miksiköhän.. Iitu oli meinaa paljon kivempi ratsastaa kuin Simo. Iitu liikkuu aikalailla itsestään kunhan rastsastaja muistaa kantaan itsensä, sillä Iitu ei anna myöskään matkustella.

Iitu on aina ollut ihan kiva ratsastaa, mutta mitään kovin hienoa yhteistä säveltä ei ole koskaan löydetty. Yhteiset ratsastukset on rajoittuneet pitkälti maastohumputteluun ja viime aikoina olen lähinnä ajanut Iitua. Nyt viimein olen oivaltanut ja tuntenut, millaista on kun Iitu menee oikein.




Takaisin tuohon viikon takaiseen valmennukseen. Valmennuksen alkuun tehtiin avoja käynnissä. Siinä huomasin, että oman kehonhallinnan kanssa saa olla äärimmäisen tarkkana Iitulla. Iitu ei anna vinouksia anteeksi niin kuin Simo. Kun minulla oli toisella istuinluulla enemmän painoa kun toisella tai istuin aavistuksenkin vinossa, alkoi Iitu välittömästi väistää.  Sai olla tosi tarkkana etenkin avotaivutuksissa omien apujen kanssa, että en vahingossa istunut vinossa tai puristanut pohkeella, kun silloin meni heti väistöksi. Iitu suoritti upeasti kunhan vaan hallitsin oman kehoni. 



Tehtiin avotaivutusta myös ravissa. Sekä käynnissä, että ravissa tehtiin alkuun voltti, josta jatkettiin suoralla avotaivutusta. Olen hyvin tyytyväinen onnistumisiin. Lisäksi tehtiin laukkasiirtymiä ympyrällä. Laukannostot on edelleen Iitun heikkous, kun Iitu alkaa jostain syystä ensimmäisessä laukannostossa kiihdyttämään ravia ja ottaa ns. juoksulähdön laukkaan. Ensimmäisen noston jälkeen nuo laukat onnistuukin hyvin. 

Sain Iitun kulkemaan pyöreänä niin käynnissä kuin ravissa oikeastaan koko tunnin ajan. Laukassa en osannut pyytää. Tai pyysin liikaa. Heti kun alan itse häsläämään liikaa niin koko paketti lässähtää. Iitu ei tarvitse kuin tuen ohjalle ja ohja saa olla sen verran pitkä, että Iitu pystyy taipumaan. Jos yhtään vetää ohjasta, ei hommasta tule mitään. Iitu kulkee niin pitkään muodossa kun on ulko-ohjan tuki ja istunta tiiviisti ympärillä.

Tässä video tuosta viikon takaisesta valmennuksesta;


Iitu osallistui  myös toiseen kouluvalmennukseen iltahämärällä viime viikolla. Iitu pääsi onneksi lähistöllä olevan tallin kumirouhekentälle jumppailemaan. Valmennuksen teemana oli väistöt ja vastalaukat, jotka Iitu hoitikin hienosti kotiin :)

Tässä video maanantailta. (laatu surkeaa, oli pimeää)


lauantai 30. syyskuuta 2017

Valokuvaustuokio metsässä

Kerran vuodessa yritetään toteuttaa jonkinlainen kuvausprojekti. Koska Norjanvuonohevoset ovat alkukantaisia viikinkihevosia, haetaan kuviin yleensä tunnelmaa siitä. Simo pääsi jälleen poseeraamaan, mutta sama heräsi ajatus, että pitäisikö malliksi vaihtaa seuraavissa kuvissa Iitu. Täytyy jättää ajatus hautomaan.. Ei muuta kuin viitta päälle, Simo mukaan ja metsään siis!













Loppuun muutama kuva kuvauspäivää edeltäneeltä illalta, jolloin oli tarkoitus kuvata, mutta pimeä tuli yllättäen.







Ideoita teemoista tuleviin kuvausprojekteihin otetaan vastaan :)

maanantai 25. syyskuuta 2017

Blenda

Blogissa esiintyvistä hevosista Blenda on jäänyt vähemmälle huomiolle. Keskityn yleensä niin paljon Simon ja Iitun kuulumisiin, että Blenda tulee mainittua lähinnä sivulauseessa, mikä johtunee pitkälti siitä, että Blenda on aika kevyellä käytöllä ja sen tehtävänä on toimia siitostammana ja maastopuksuttimena. (Toisaalta sääli, koska Blendalla on niin upeat liikkeet, että se olisi varmasti hieno kouluradoilla..)

Joku on varmasti seurannut Blendan elämää jo aiemmin omistajansa Idan luona. (Blendan elämäntarina löytyy blogista Simplest Sound with four letters, joka nykyään käsittelee Blendan upean varsan, Maisan elämää). Blendan kilpailu-ura tyssäsi jalka-ja mahavaivoihin ja Blenda tuli minulle ylläpitoon kevyeen käyttöön viettämään mahdollisimman rauhallista ja stressitöntä elämää. 

Alku Blendan kanssa oli aika hankalaa. Tosin tuntuu siltä, että vain Iitun kanssa on ollut alusta asti helppoa, nämä kaksi muuta tapausta onkin ollut ihan toista maata. Blenda oli minulle tullessaan heti erilainen kuin muut. Simo ja Iitu seista möllöttää paikallaan vaikka tappiin asti hoitotilanteissa ja ratsailla. Blenda pyörii kuin väkkärä. Sen mielestä on maailman tylsintä seistä harjatessa paikallaan vaan aina pitää pyöriä tai näprätä jotain. Jo muutaman päivän kuluttua Blendan saapumisesta ajattelin talutella sitä ympäri pihapiiriä, mutta taluttaessa se hyppi pystyyn ja pukitteli ja homma alkoi olla jo vaarallista. Niimpä annoin sen rauhassa tottua uuteen paikkaan ja aina kun lähdettiin Simon ja Iitun kanssa lenkille, otin Blendan sisälle hoidettavaksi, jotta opisi olemaan kuten muutkin. Blenda myös potkaisi minua ihan ensimmäisinä päivinä tarhassa suoraan reiteen kun olin hakemassa Iitua sisälle. Siinä kirosin, että mihin olenkaan lähtenyt, mutta pikkuhiljaa Blenda rauhoittui ja oppi talon tavoille.

Kaunis Blenda


Kevättalvella Blendan kanssa oli jo mukava touhuta ja käytiin hurjia maastoja niin yksin kuin porukallakin. Vauhtia Blendasta nimittäin löytyy ja Blenda etenee muutenkin reippaasti itse. Blendalla tosin on paljon rajummat reaktiot kuin Simolla tai Iitulla. Esimerkiksi läpättävän pressun ollessa tien vieressä kaksi muuta ei noteeraa tai korkeinta säpsähtää ja Blenda peruuttaa tuhatta ja sataa karkuun. Silti tykkään siitä, että Blenda ei koskaan pukita! On mielettömän ihanaa ratsastaa hevosta, jonka kanssa ei tarvitse miettiä että koskakohan perä lentää taas..



Toukokuulla saatiin kotikenttä käyttöön ja Blendan kanssa alettiin tuuppailemaan hieman koulua. Tuo teki totisesti terää niin hevoselle kuin ratsastajalle kun oli humputeltu vaan maastossa. Vähän ennen juhannusta Blenda lähtikin orin luo ja loimaili siellä kaksi kuukautta. Takaisin tullessaan Blenda oli kuin eri hevonen. Seisoi rauhassa paikallaan harjatessa, harjaakin sai leikata kaikessa rauhassa. Blenda oikein nautti harjauksesta. Ratsastaessa Blenda oli rauhoittunut myös, eikä kaahannut tuhatta ja sataa, vaan nyt sai jo vähän pyytääkin. Laitumella Blenda oli ihan huippu kun se laukkasi aina iloisesti vastaan ja kulki kanssani ympäri laidunta. Blenda on aina iloinen ja tulossa moikkaamaan.

Yhtenä kesäiltana korjailin lankoja laitumella ja taivaalta hyppi laskuvarjohyppääjiä, joita Blenda tuli viereeni katselemaan valppaana, mutta koki selvästi olonsa kanssani turvalliseksi. Läheiseltä pellolta oli lähdössä kuumailmapallo lentoon ja sekös Blendaa tuntui jännittävän, mutta seisoskeltiin vieretysten ja katseltiin. Tuona iltana myös juostiin Blendan kanssa ympäri laidunta ja leikittiin. Siinä hetkessä tajusin, että rakastan tätä hevosta. Hevosta, joka tuli minulle vain seuraksi muille ja siitostammaksi, johon pidin alusta asti aika neutraalit välit. Blenda työnsi päänsä syliini ja rapsuttelin sitä liikuttuen jostain syystä kyyneliin tuosta ihanasta olennosta.


Blenda ja kasvava vauvamasu



sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Syksyn kylmät ja kosteat kelit kolottavat vanhoja niveliä -klinikkareissu Teivoon

Vaikka kesä on ollut viileähkö ja sateinen, huomaa syksyn tulon silti ihan erilailla hevosten käytöksessä. Perä kevenee ja hevoset alkaa olla energisempiä. Iitun palattua kotiin, otin hevoset lähemmäs tarhan viereen laitumelle. Tuo laidun uusittiin keväällä, joten ruohoa ei oltu koskaan syöty tai niitetty vaan se oli oikein vehreää. Oli virhe vaihtaa hevoset suoraan lyhyeksi kalutulta laitumelta vehreälle laitumelle. Kolmikko nimittäin paisui silmissä kun keräsivät kaasua ja aloinkin pitää hevosia yöt tarhassa jo elokuun lopulla ja päivät saivat ollat laitumella rajatulla alueella.

Jo seuraava päivänä Iitun paluun jälkeen ratsastaessani Simoa kentällä oli Simo jotenkin kummallinen. Simo oli todella kankea, ei taipunut mihinkään, eikä oikein jaksanut ravata. Simo myös kompuroi takajaloillaan huomattavasti. Kun vuolija kävi vuolemassa Iitun ja Simon, meinasi Simo istua vuolussa vuolijan päälle ja viskoi jatkuvasti päätään. Siinä päättelin kanssa, että nyt ei ole ihan kunnossa. Simo alkoikin kulkea epäpuhtaasti oikealla takajalalla. Jalka oli jäykkä ja suora Simon kulkiessa verrattuna muihin jalkoihin ja Simo jo suorastaan ontui takajalkaansa. Takajalat olivat myös yhtäkkiä humahtaneet täyteen nestettä, minkä laitoin ensin laitumen piikkiin, koska Iitulla teki samaa alkukesästä.

Kärryttelyä ennen klinikkareissua


Simo jäi kevyemmälle käytölle ja kävin Simon kanssa viikon päivät vain kärryillä kevyitä lenkkejä. Kärryillä mennessä huomasi alamäessä erityisesti, kuinka vaikeaa oikean takajalan taivuttaminen oli Simolle. Simo käveli mäet hyvin hitaasti ja astui oikea takajalka suorana. Kavioita putsatessa Simo veti takajalan pitkälle mahan alle. Merkit oli aivan samat kuin viime syksynä, jolloin Simon takajalat piikitettiin ensimmäisen kerran. Reilun viikon ajan liikuttelin Simoa rauhakseltaan kunnes päästiin klinikalle.

Simo -reppana klinikalla


Simolle oli tehty ontumatutkimus ja otettu röntgenkuvat viime vuoden marraskuulla, joten nyt Simolle tehtiin vain suppea ontumatutkimus ja todettiin, että takapolvet ja oikea kinner täytyy taas piikittää. Klinikkareissu sujui yllättävän nopeasti ja helposti. Saatiin kyllä tiukka käsky pudottaa Simolta 100 kg painoa. Se ei tullut yllätyksenä, koska painomitta näytti taas 530kg, Simon painaessa kesällä alle 500kg.. Simoa täytyy liikuttaa jatkuvasti tai kaveri kerää hirmuiset liikakilot hetkessä. Simon painon kanssa on aina ollut yhtä jojoilua. Hoito-ohjeeksi tuli 5 päivän Metacam kuuri ja kävelytystä kaksi viikkoa tunti päivässä joko ratsain tai ajaen. (Toki taluttaakin voi..)

Nyt on reilu viikko tunnin kävelylenkkejä kärryillä takana. (alkuviikosta olin työmatkalla, jolloin muut liikuttivat Simoa selästä käsin). Simo on liikkunut tunnin päivässä käyntiä ja vaikka painomitta ei ole juuri lukemaansa muuttanut niin nälkäkuopat ovat ilmestyneet jostakin näkyville. Vielä jatketaan käyntilenkkejä ainakin viikko ja sitten tuodaan mukaan ravipätkät suorilla urilla ennen kunnon koulutreeneihin palaamista.

Puolikas hevo

torstai 21. syyskuuta 2017

Tiukkaa treenausta ensi kesän mestaruuksiin

Kun varmistui, että Iitu ei ole tänä(kään) kesänä tiinehtynyt.. (tai on tiinehtynyt, mutta teki taas varhaisluomisen) niin päätettiin aloittaa tosissaan treenaaminen ensi kesän mestaruuksiin. Iitulla olisi tuolloin kesäkuun puolivälissä melkoinen urakka edessä kun tarkoitus on kilpailla niin koulussa, esteillä kuin käyttöratsastuksessakin. Lisäksi Iitu osallistuu rotunäyttelyyn ja tammojen kantakirjaukseen. Siinä onkin tavoitteita kerrakseen!

Iitulla on esteiden osalta pysyttty melko matalissa esteissä, max 70-80cm. Lähinnä on hiottu tekniikkaa, lähestymisiä ja hankittu sitä voimaa takaosaan. 



Tässä video, kun Iitu oli viimeksi kentällä hyppäämässä jumppasarjaa:



Pellolla on päästy vaihtelevasti treenailemaan koulua kentän ollessa niin märkä, että se on ollut lähes käyttökelvoton jo pari kuukautta. Hyvin ne koulutreenit on onnistuneet epätasaisella pohjalla ja Iitulla on niin hyvä tasapaino, että ei juuri koskaan kompastele. (Lienee peruja siitä että 3-vuotiaasta asti on työskennelty peltopohjilla, kuljettu juurisia ja kivikkoisia kinttupolkuja metsässä ja Iitu on ollut koko elämänsä kengättä).

Iitu kulkee pyöreänä käynnissä, ravissa ja jo laukassakin vilauttelee upeita pätkiä! 







Iitun viikko-ohjelma on hyvin monipuolinen ja pitää pohjien salliessa sisällä niin koulua, esteitä, maastolenkkejä kuin kärrylenkkejäkin. Elo-Syyskuun vaihteessa kertyneitä kiloja yritetään myös kanssa pudottaa nyt ja käytössä onkin slowfeeding verkot kaikilla kolmella. Tavoite on, että keväällä menee 100cm satulavyö (nyt 110 cm). Pidetään sormet ristissä, että tänä talvena olisi edes vähän lunta, jotta pääsisi pellolle.