Ensimmäinen ratsastus Blendalla paukkupakkasella

Torstaiaamuna mittari näytti -24 astetta, joten mikäs sen mukavampaa kuin lähteä metsään ratsastelemaan. Oltiin sovittu Anun ja Marikan kanssa tuo lenkkipäivä jo etukäteen tietämättä mitään säätilasta. Halusin lähteä Blendan kanssa ensimmäiselle lenkille porukassa. Ajattelin, että Iitun ja etenkin Simon seura rauhoittaisi Blendaa.

Blenda on ainoa, ketä jaksaa vielä kiinnostaa kamera

Lauman uusi tulokas erottuu käytöksellään kyllä joukosta. Siinä missä nämä kaksi muuta vetelee sikeitä varustettaessa ja nojaa huuli rutussa harjauspuomiin, pörrää Blenda paikallaan kuin väkkärä. Ei pysy siis hetkeäkään paikallaan ja on jo kiipellyt harjauspuomin taakse ja ties minne. Varusteet saatiin kuitenkin ylle ja siirryttiin pihalle. Nousemme yleensä selkään tallin edestä. Simo ja Iitu seistä nököttää selkäännousun aikana paikallaan kuin tatit, mutta Blenda olikin toista maata. Otin aika löysät ohjat käteen ja aloin asettelemaan jalustinta hyvin, mutta Blenda pyöri kuin pieru pöksyissä. Steppasi paikallaan ja pörräsi ympäriinsä eikä rauhoittunut sitten millään. Tein sellaisen vauhdikkaan selkäännousun puoliksi liikkeestä kun ei rauhoittumisesta tullut mitään. Satulassa lämmikkeenä ollut lampaankarvapehmustin meni plörinäksi ja yritin sitä siinä hässäkässä myös kiskoa irti. Tuosta selkään noususta tuli ihan hauska video, joka näkyy kokonaisuudessa Anun koostamalla lenkkivideolla. (Lisään videon tekstin loppuun).

Kun olin selässä, oli Blenda niin täpinöissään, että ei olisi millään malttanut odottaa pihassa kun Marika sääti vielä jalustimiaan Iitulla. Pyöri ympyrää ja peruutteli ympäriinsä. Kun viimein päästiin matkaan, oli Blendan käynti suht kiireistä, pää taivaissa selkä notkolla tyylillä. Tosin heti kun otin ohjat tuntumalle, meni Blenda oitis muotoon. Selkä pyöristyi, pää pysyi korkealla, mutta niska taipui. Voi juku! Tälläisestä olen aina haaveillut. Simo ja Iitu on sellaisia sikaniskoja ja vastarannan kiiskejä, että ihanaa kun joku myötää ja toimii ihan kevyillä otteilla. Vauhtia Blendalla kyllä riitti ja sai mennä aika kieli keskellä suuta ojanpientaretta kun oli niin liukasta.

Mikään rentouttava tuo pakkasmaasto ei ollut vaikka mentiinkin vaan käyntiä kun hevoset liukastelivat niin paljon, että kyytiläisiä hirvitti. Hokit eivät pitäneet yhtään peilijään päälle sataneella puuterilumella ja läheltä piti -tilanteita riitti. Jopa metsäpolut olivat liukkaita ja mentiin eräs vaarallisen liukas jyrkkä ylämäki ja meinasi epätoivo yllättää kun tajuttiin, että sehän pitää tulla vielä alas. Blenda pörräsi ja steppasi tasaisella innokkaasti, mutta sitä metsäpolulla rämpimistä ja mäkien nousukuntoa ei löytynyt. Blenda -reppana väsyi ylämäissä niin, että vauhti alkoi vaan hidastua ja Blenda jäädä jälkeen Simon ja Iitun puksuttaessa mäkeä ylös. Takaisintulomatkalla ei Blendakaan ollut enää samanlainen hätähousu, vaan käveli ja rauhallisesti ja rennosti ojanpientaretta. Oikein mukava tuttavauus tämä uusi tyttönen. Vähän jännittää kyllä kun vauhtia lisätään, että pysyykö lapasessa.

Olin tyytyväisenä suunnitellut hyödyntäväni Iitulta löytyviä ylimääräisiä tossuja Blendan takasiin, mutta ne tossuthan on aivan liian isot. Jopa Iitun pienet monot on liian isot! Etusissa Blendalla on nollakoon kengät, joten tilasin taakse koko 1 olevat Cavallon sportit. Iitun tossujen koko on 2 ja Simolla peräti 5 noissa Cavallon töppössissä..köh köh.

Tässä Anun tekemä kooste lenkistä, alussa 2 min pikakelauksella, siitä johtuu "oravaäänet";