Kuulumisia

Takana on kiireiset pari viikkoa. Mietin kuumeisesti, kirjoitanko jokaisesta kohokohdasta erillisen postauksen, mutta väsymys vei voiton ja tässä on parin viikon kuulumiset oksennettuna yhteen pötköön. Pari viikkoa sitten sunnuntaina pääsin Blendan kanssa maastoon kun Saima tuli Simolla ja Saiman kaveri, Salla Iitulla. Ajattelin kokeilla, miten Blenda menee kärkihevosena ja käynnissä menikin reippaasti ja suht nätisti. Ravissa Blenda innostui vähän liikaa, alkoi ravata oikein kovaa vauhtia, enkä millään meinannut saada pysähtymään. Tuntui, että mitä enemmän pidätin, sitä kovempaa meni. Ohjat piti unohtaa kun niistä vetäminen sai vaan lisää vauhtia myllyyn. Tiivistin istuntaa ja otin selkeitä pidätteitä ja hieman käänsin Blendaa metsän puolelle, niin pysähtyi. Huhuh, meinasi jo itselle hiipiä paniikki kun ei jarrut meinanneet toimia.

Blenda käyttäytyy hienosti myös liikenteessä

Ruokaa lenkin jälkeen. Huomaa Iitun loimi Blendalla, joka on liian iso ryntäistä :O

Jokaisella on oma heinälaatikko. Blenda -reppana isossa takissaan.

Saima nappasi kännykällään kuvan Simon selästä kun olin Blendan kanssa lähdössä

Loppumatka tultiinkin sitten hännänhuippuna ja Blenda siellä tanssahteli ja ravipätkissä yritti puskea edellä kulkevan Simon ohi. Kyllä Blendakin sitten rauhoittui kun hoksasi, että ei tästä mihkään olla hötkyilemässä ja kävelikin sitten oikein nätisti kotiin asti.

Iitulla aloitti uusi vuokraaja, joten maanantaina 16.1. menin Simolla seuraksi näyttämään lähistön reittejä. Otettiin kaikki askellajit läpi ja molemmilla oli jokin kummallinen pukkipäivä, mutta suuremmitta kommelluksitta selvittiin.

Keskiviikkona 18.1. oli suuri päivä Iitulle. Mentiin nimittäin ensimmäistä kertaa ajolenkille tielle. (ollaan pyöritty vain pihapiirissä). Maiju lähti Simolla seuraksi kun Simo on vanha kärrykonkari niin ajateltiin, että rauhallinen seura tekisi terää.  Iitu meni oikein nätisti, eikä perässä rämisevät kärryt haitanneet lainkaan. Ajaessa korostui ratsastuksen ongelma, nimittäin jos Iitua ei ratsasta suoraan, alkaa Iitu kiemurrella tien laidalta toiselle. Kärryillä lähti helposti kiemurtelemaan kanssa ja kun ei ollut pohkeita, millä asettaa vastaan, niin käytin raippaa merkkinä. Iitu kyllä toimi tosi pienillä merkeillä ohjista. Ravattiin letkeästi ja jos pyysin toiseen reunaan, otti Iitu oikein tiukkojakin mutkia. Tuli heti mieleen, että Iitu olisi erinomainen pujottelussa. Ahdas käännöskin risteyksessä meni hienosti kun Iitu astui kääntyessään ristiin. Kaikki meni rennosti kunnes.. Viereisen ratsutilan parkkipaikalla laittoi joku yhtäkkiä autossa valot päälle. Ja Iituhan singahti pukkilaukkaan. Hui, mitä pukkeja. Takakaviot vaan viuhui naaman edessä, kun Iitu heitti oikein kymmenen pukin sarjaa yrittäen ilmeisesti ravistaa kärryt perästään. Itse painoin vaan jarrua, yritin kiskoa toista ohjaa ja rukoilin mielessäni, että kunhan ei ojaan mene. Loppujen lopuksi tuota sekoilua ei kestänyt kuin reilu 10 metrin matka ja sain Iitun pysähtymään. Nousin kärryiltä korjaamaan valjaat ja samalla ajattelin, että se siitä kärryurasta. Mutta Iituhan lähtikin ihan rentona tallustamaan kotia kohti. Mitä ihmettä!? Hirmuinen pukkisarja ja sitten neiti olikin ihan normaali. Ravattiinkin letkeää, rentoa ravia kotia kohti, eikä ollut mitään ongelmia. Huh huh, kun oli jännät paikat. Seuraava ajolenkki täytyy ottaa valoisalla, että sama episodi ei toistu.

Perjantaina käytiin nelisen kilometriä pitkä käyntilenkki Iitulla ja Simolla. Ihan nätisti meni molemmat. Lauantaina lähdinkin Simon kanssa pidemmälle maastolenkille. Seuraksi saatiin kouluheppa-Siiri viereiseltä ratsutilalta. Simo oli aivan kaamea lauantaina, Oikea pommi-Simo. Käveltiin rauhassa metsätiellä ja yhtäkkiä loikka ja pukki. mitääh? Sama tapahtui kun oltiin ylittämässä lentokentän suoraa ja sotilaspoliisi meni takaa ohi. Simo heitti järjettömän pukin ja loikkasi ojanpientareelle. Todettiin, että Simolla vaikutti sen verran olevan energiaa, että otetaas ravia. Ei meinannut Simo muuten ihan heti ravista hidastaa. Nosti jopa laukkaa, mutta laskin takaisin raviin. Simo tikkasi kuin viimeistä päivää ja painoi vasten ohjia. Alkoi tulla deja vu kesästä kun Norpan kanssa kirmattiin yhtä lähistöllä olevaa metsätietä kun Simolla lähti totaalisesti mopedi käsistä. Antoi Simo nyt kuitenkin kiinni, mutta pään viskominen ja perän heittäminen jatkui käynnissä. Tultiin yhteen valtavan pitkään ja jyrkkään ylämäkeen, jolloin ajattelin, että no nyt! Nyt saa painaa niin lujaa kun haluaa, mutta vielä mitä. Pukki mäen alhaalla ja hidasta laukkaa puoliväliin asti, jolloin kunto loppui ja ravattiin loput mäestä. Pohja oli niin hyvässä kunnossa, että saatiin pöllöenergiaa purettua oikein pitkällä ravipätkällä. Käytiin Lempäälän puolella pyörimässä, kun yritettiin päästä lenkki takaisin erään voimalinjan alta, mutta ei löydetty polkua. Lopulta lähdettiin seuraamaan erästä metsäpolkua ja matkan varrelle tuli yhtä sun toista estettä, jolloin jouduttiin taluttamaan hevosia parin kilometriä metsäpolkua pitkin. Oli se melkoista rämpimistä. Päästiin takaisin tielle ja otettiin vielä vähän laukkaa kun oli hyvä suora. Ihan mukavasti meni paluumatka. Mittaa lenkille tuli 19,90 km ja reilu kolmisen tuntia siellä vierähti.

Hevoset hikoavat nyt valtavasti. Simo oli korvia myöten märkä 20 km reippailun jälkeen

Ihailtiin kaunista auringon nousua kun käveltiin Simon kanssa kahdeksan jälkeen maneesilta kotio

Sunnuntaina olinkin maneesilla jo 7.30 aamusta Simon kanssa. Simo oli tällä kertaa oikein hyvä, mutta kirjoitan siitä erikseen tarkemmin. Maneesin jälkeen ehdin huilaamaan tunnin verran kunnes lähdin Blendalla maastoon. Simo kun oli jo liikutettu niin Saima tuli tällä kertaa Iitulla. Kuljin Blendan kanssa edellä ja alussa olisi ollut liikaakin virtaa ja kun pyysin käynnissä hidastamaan, pyöristyi Blenda ja haki muotoon. Sitten taas meni pikakävelyä ja oli innokas lähtemään raviin, mutta pidin tiukasti käynnissä ja otin pysähdyksiä. Tuo jarru kun ei viimeksi ollut kovin hallussa... Kiipeltiin taas mäkiä ja rämmittiin metsässä ja Blenda eteni innokkaasti. Koska oltiin vaan tammoilla liikkeillä, ei voitu mennä kovin pitkälle ja  käännyttiin samaa reittiä takaisin. Vähän jännitti, mitä Blenda tuumaa kun käännytään takaisin kotiinpäin, mutta ei mitään! Päinvastoin, Blenda olisi halunnut kovasti jatkaa eteenpäin ja vaikutti vähän pettyneeltä kun käännyttiin kotiin. Otettiin loivaan ylämäkeen ravia ja kun ravi tuntui hallitulta, kokeilin nouseeko laukka. Nousihan se ja oli ihanan pehmeää laukkaa. Kovin kauaa ei Blenda jaksanut mäkeä laukata kun kunto loppui, mutta ravattiin vielä mäen päälle. Hienosti antoi Blenda tällä kertaa kiinni, oikein hyvä :) Oli muutenkin oikein mukava ja rento lenkki.

Saima vaihteeksi Iitulla. Iitua ei huvita.

Blendan kanssa polulla

Maanantaina kävin Simon kanssa kärrylenkillä ja Maiju tuli ratsain Iitulla mukaan. Toistan ehkä taas samaa, mutta Simo sitten tykkää ajohommista. Voi kun se paineli taas hyväntuulisena menemään pimeällä tiellä. Simo ravasi niin lujaa, että Iitu laukkasi perässä. Jalka nousi oikein korkealle. Simolla muuten on todella vauhdikas ravi ja siinä ei moni pysy perässä kun Simo alkaa kunnolla tikkaamaan.